Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Sivuinfo - Linkit - Blogi

Cool Orange Pointer

 

Roolipeli

Seuraava kokous: 25-30.9.2017

Seuraava parantajien kokous: 12-14.9.2017

Vuodenaika: Lehtisade (syksy)

Säätila: Öisin noin. 5 astetta, päivisin noin 10 astetta. Sumu peittää maanpinnan joka aamu etenkin Suoklaanin reviirillä. Aamuisin voi havaita huurretta kasvien pinnoilla. Aroklaanin ja Vuoriklaanin reviireillä käy hyytävä tuuli etenkin öisin. Sadekuurot ovat lisääntyneet.

Riistatilanne: Melko hyvä neljän alkuperäisklaanin reviirillä. Metsäklaanin reviiri on täynnä riistaa ja sitä riitää hyvin koko klaanille. Suoklaanin alueella on lintuja ja hieman maariistaa, ja Aroklaanin reviirillä runsaasti rusakoita. Meriklaanin reviirilla on lintuja ja hyvin paljon kaloja, erityisesti ahvenia löytyy leirin tuntumasta. Vuoriklaanin reviiri on ainoa, jossa riista on vähissä. Sietä löytyy lähinnä kotkia ja jonkin verran kalaa joista ja järvistä.

Petoeläintilanne: Petoeläimiä saa tuoda peliin vapaasti.

Tapahtumat

  • Meriklaanissa viheryskää!
 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Sweete

26.09.2017 19:24
Valpaspentu - Aroklaani - Leiri

Kolli tirskahti, kun Ilvespentu näytti emon huolestunutta naamaa. Hänen veljensä oli hauska! Katsoessaan yhä Ilvespennun kasvoja, Valpaspentu huomasi veljensä haukotuksen. Oliko hän nyt jo väsynyt? Pajukynsi katsoi Ilvespennun suuntaan ja lähti huokaisten kaksikon välistä pois.
"Leikitään jotain!" Ilvespentu maukui kimeästi ja mahdollisimman pirteästi, mutta Valpaspentu huomasi hänen äänessään väsymystä.
"Käy, mutta mitä leikitään?" Valpaspentu kysyi ja nytkäytti häntäänsä. Hän nousi jaloilleen jotka olivat yhä huterat, mutta osasivat jo kävellä. Kolli otti muutaman askeleen vähän horjuen ja tasapainotellen hännällään. Sitten hän kääntyi Ilvespennun suuntaan ja virnuili.
"Ota kiini jos saat, Ilvespentu!" pikkupentu naukaisi ja pinkaisi eteenpäin, kohti Pajukynttä.

//Ilves? Ja sit olis kiva jos se Toivo jatkais kans?

Nimi: Torako

26.09.2017 18:29
Routataivas - Metsäkaani - Leiri->reviiri

Naaras katseli helpottuneena Lieskapentua. Siinä samassa Rihmatähti käveli kuningattaren luokse.
"Et kuulu enää tähän klaaniin." nuo sanat saivat Routataivaan jäätymään. Hänen käpäliensä välissä oleva Okrapentu uikahti säikähtäneenä selvästi emonsa reaktiota. Pihkapentu taas ryntäsi päällikön ja emonsa väliin niskakarvat pörhössä.
"Ei emo tehnyt mitään pahaa!" Pihkapentu sihisi ja katseli Rihmatähteä keltaiset silmät loimuten. Päällikkö vilkaisi pentua tyynesti ja käänsi sitten kylmän katseensa takaisin Routataivaaseen.
"Tapoit Heinäviiksen. Murhaajilla ei ole paikkaa tässä klaanissa." päällikkö jatkoi saarnaamista, mutta Routataivas tuskin kuuli puoliakaan. Hänet karkoitettiin Metsäklaanista?
"Emo?" Okrapentu miukaisi ja naaras joutui puremaan hampaansa yhteen. Kaikkein vähiten hän nyt halusi kuulla pentujensa rääkymistä. Viha kupli naaraan sisällä. Häneltä riistettiin kaikki. Toki hän oli riistänyt paljon muilta, mutta se ei kiinnostanut häntä pätkääkään.
"Emo?" raivo valtasi naaraan ja mitän tajuamatta hän oli repinyt Okrapennun kurkun auki. Pihkapentu älähti kynsien viiltäessä seuraavaksi häntä. Hän saattoi kuulla järkyttyneitä parahduksia, mutta ei jaksanut välittää. Naaraan raivoisa katse osui Rihmatähteen.
"Karkoitit minut. Minä sitten lähden, mutta voin luvata etten jätä teitä aivan heti rauhaan", Routataivas sihisi ja lähti häntä pörhössä marssimaan ulos leiristä. Leirin ulkopuolelle päästyään hän syöksähti juoksuun. Minne hän edes voisi mennä? Muut klaanit eivät varmasti ottaisi häntä vastaan. Samassa hän muisti aiemmin karkoitetun Vaahterahämyn. Ehkä hän voisi löytää naaraan käpäliinsä.

//Myrsky tai Lieska tai joku :-)

Pihkapentu - Metsäklaani - Leiri

Kipu iski naaraspentuun yllättäen. Oliko hänen emonsa lyönyt häntä? Mitä oli tapahtunut? Miksi häneen sattui? Äkkiä pentu tunsi kaatuvansa ja oli pian kumossa maantasolla. Tai ainakin melkein. Hän näki tummankellertävän kollin ruskeilla raidoila ja arvilla kasvoissa. Kuka hän oli? Oliko hän pelastanut hänet?
"Ruokoviiksi-" Pihkapentu ehti juuri ja juuri kuulla jonkun huutavan kissan nimen, kunnes vaipui tiedottomaan tilaan.

//Ruoko tai Myrsky tai joku? owo

Nimi: Melanie

26.09.2017 17:36
Savutassu - Aroklaani

Tassuttelin leirissä katsellen ympärilleni. Puissa näkyi jo oransseja ja keltaisia lehtiä, joiden väritys muistutti roihuavaa tulta. Henkäisin syvään raikasta ilmaa, joka oli viilentynyt lehtisateen myötä. Erotin sitten hieman kauempana mestarini harmaan turkin ja päätin tassutella hänen luokseen.
"Opetatko minulle tänään jotain?" kysyin Tuikekukalta. Hän huomasi minut ja väläytti hymyn.
"Kyllä, kierrämme klaanin rajat. Voimme ehkä myös metsästää samalla", hän vastasi. Nyökkäsin sitten innoissani. Pääsisin vihdoinkin jonnekin kauemmas, sillä olin pentuna ollut vain pentutarhassa ja leirissä. Lähdimme sitten matkaan, ja yritin painaa klaanin rajoja mieleeni.

Nimi: Valve

26.09.2017 17:30
Ilvespentu - Aroklaani - Leiri

Ilvespentu käänsi katseensa takaisin Valpaspentuun.
"Olet tämän näköinen, velikulta", toinen naukaisi ja matki Ilvespennun myrtynyttä ilmettä, eikä täplikäs kolli voinut kuin nauraa. Ei hän ollut tajunnut näyttäneensä myrtyneeltä. Ilvespentu kikatti omalle tyhmyydelleen.
"Ja emo näyttää tältä!" Ilvespentu miukaisi va veti naamalleen ylihuolehtivaisen ilmeen, yrittäen nostaa emon mieltä. Ilvespentu tajusi hyvin emon huolen, muttei itse jaksanut olla huolissaan veikkansa silmästä, vaan jatkoi ilveilyä. Väsyttävää puuhaa se oli pienoisen pennun mielestä, ja haukotus veti pikkuruiset leuat erilleen. Ilvespentu istahti maahan.
"Leikitään jotain!" hän ilmoitti mahdollisimman virkeästi, vaikka oikeasti väsymys painoi pennun päätä alas. Ei hänellä olisi aikaa nukkua!

// Valpas?

Nimi: Sweete

26.09.2017 16:36
Valpaspentu - Aroklaani - Leiri

"Ahaa", Valpaspentu naukaisi, mutta häntä jäi silti kaivertamaan, miksi emo kiihtyi niin paljon hänen toisesta silmästään. Oliko siinä jotain erikoista? Valpaspentu katsoi veljensä ilmettä ja huomasi siinä jotain. Iloa, riemua, surua vaiko kenties katkeruutta?
*Katkeruutta, sen pitää olla. Miksi muuten veljen ilme on myrtsi?* pikkukolli ajatteli ja heilautti häntäänsä. Valpaspentu ei aikonut kysyä sitä, mutta hän veti kasvoilleen samantapaisen ilmeen, kun Ilvespennulla.
"Olet tämän näköinen, velikulta", Valpaspentu naukui hilpeästi yrittäen saada Ilvespennun nauramaan.
"Miltä se sininen silmä tuntuu, kulta?" Pajukynsi ilmestyi pentujensä väliin ja hänen sanansa olivat tekopirteät. Valpaspentu rypisti otsaansa. Miten niin miltä silmä tuntui?
"Normaalilta", pentu tokaisi haritoitaan kohauttaen.

//Ilves? Ja sit myös se parantaja olis kiva, jos jatkais?

Nimi: Valve

26.09.2017 16:27
Ilvespentu - Aroklaani - Leiri

Ilvespentu tutki veljensä silmiä hetkisen.
"Ei, ihan kunnossa sinä olet. Vihreä ja toinen sininen, sen väriset silmät sinulla on!" Ilvespentu rallatti, vaikka mielessään ihmettelikin, miksi toisessa silmässä ei ollut pupillia. Ehkä se ei ollut vaarallista. Kolli oli lievästi pettynyt siitä, ettei hänellä olut hienoja erivärisiä silmiä. Ilvespentu katselöi veljeään kateellisena, vilkaisyten sitten emoonsa. Mikähän emoa huoletti?

//Juu jälleen nopee, Valpas jatkaa?

Nimi: Koirafani

26.09.2017 14:46
Pajutassu-Metsäklaani-leiri

"Minun nimeni on Kristallipentu. Minulle annettiin nimi vasta vähän aikaa sitten", Kristallipentu miukaisi Pajutassulle.
"Olen Pajutassu, itse asiassa minunkin nimeni annettiin juuri äsken. Nimittäin oppilsanimi. Sitä ennen olin pentu ja minulla oli pentu nimi, Pajupentu", Pajutassu hymyili. Hän katsoi lempein silmin Kristallipennun silmiin. Että pennut olivatkin suloisia.
"Kukas muuten sinun emosi on? Ja oletkos sinä kuullut vielä klaanin tavoista?" Pajutassu kysyi. Liike naaraan silmäkulmassa kiinnitti hänen huomionsa. Hän käänsi päätään ja huomasi kissoja seisomassa pentutarhalla. Jalkojen välistä pilkisti kissan turkkia. Heinäviiksi, Metsäklaanin varapäällikkö. Oliko hän kuollut. Ajatus kylmäsi Pajutassua. Joku oli selvästikin kissojen keskellä, mutta se joku ei ollut Heinäviiksi. Pajutassu käänsi päänsä sitä pudistellen takaisin Kristallipentuun ja hymyili tuolle empaattisesti. Mitä ikinä pentutarhalla olisi tapahtunutkin hän ei antaisi sen vaikuttaa hänen ja tuon pennun keskusteluun. Miksiköhän muuten nämä pienokaiset eivät olleet pentutarhassa. Pajutassusta tuntui siltä, että hän ei ollut aivan perillä siitä mitä oli tapahtunut.

//Kristalli? Tönkköä taas

Nimi: Lanttu

26.09.2017 07:48
Vaahterahämmy-Luopio-Suoklaanin reviiri

Naaras katsoi viileillä silmillään kollia, joka puhui läheisestään, joka oli puolestaan kuollut synnytykseen. Pieni myötätunnonpistos kipinöi Vaahterahämyn sisällä, kun hän huomasi Villihuudon posekelle vierähtäneen kyyneleen. Kirjava luopio hillitsi halun pyyhkäistä sen pois. Tujotti vain tekemättä yhtikäs mitään. Hänellä kestäisi hetki niellä koko juttu. Pitikö aina rakastumisesta seurata pentuja?
"Villihuuto. Ole kiltti ja anna minun sulatella tätä hetki, jooko?" Vaahterahämy huokaisi lopulta ja kääntyi selin kolliin. Ajatukset vilisten mielessä naaras tassutteli rauhallisin askelin ison havupuuun juurelle ja painatui maata vasten. Kuolisiko hän? Olsiko nyt pentujen laskettu aika hänen elämänlagan loppu? Katkeaisiko se? Ei. Ei se katkeaisi. Hän olisi vahva ja antaisi pentujensa tulla maailmaan ja pysyä elossa. Ehkä hän voisi jopa pitää yhden tai kaksi niistä, jos niitä edes tulisi useampi. Mutta hengissä hän aikoi pysyä. Hassua miten häntä ei pelottanut rynnätä hengi-hengestä-taisteluun, vaan pienet syntymättömät pennut... Ne kykenivät viemään hengen aivan yhtä hyvin kuin vaarallinen soturi. Mutta ehkä se oli vain tuntematon. Ehkä hän pelkäsi vain tuntematonta.

//Villi?

Nimi: Demetri

25.09.2017 21:45
Villihuuto || Suoklaani

"Eieieieiei! Ei minulla ketään ole ennen sinua ollut. Olen menettänyt vain läheisiä synnytyksiin..." sanoin surullisella äänellä. Miettiessäni urheaa siskoani Marjatassua, poskelleni vierähti kyynel.
"Siskoni kuoli synnytykseen... en halua muuta, kuin sen että saat elää onnellisena..." Nikottelin. Pelkoni toteutui. Vaahterahämy vihasi minua nyt.
"Olet oikeassa pennut vain vievät mahdollisuuden elää" sihisin raivoissani. Pohjoistuuli oli kaiken pahan alku ja juuri.

//Vaahtera ei saa tietää Pohjosesta, piste >:3

Nimi: Lanttu

25.09.2017 21:33
Vaahterahämy-Luopio-Suoklaanin reviiri

Vaahterahämy nousi hitaasti ja hiukan uhkaavasti ylös jaloillensa.
"Siis sinä tarkoitat nyt, että kannan sinun pentujasi?" luopio varmisti asian hyytävällä äänellä ja astui aivan nenäkkäin kollin kanssa.
"Ja kun sanoit, ettet halua menettää minuakin... Tarkoititko että sinulla on jo joku, tai ollut?" Vaahterahämy sähisi hampaittensa välistä. Hän ei viitsinyt vastata mitenkään kollin välienpitämis pyyntöihin, tuoijotti vain vihaisena kollin sinivihreitä silmiä.

//Villi? :))

Nimi: Demetri

25.09.2017 21:19
Villihuuto || Suoklaani

"Saatat olla tiineenä. Onko sinulla ollut ennen yhtään pentuetta? Jotkin naaraat saattavat reagoida juuri noin: “ei kai minusta emoa voi tulla?“ ja varsinkin sinä, ei se, että joku on luopio, estä tiineeksi tuloa. Voin ottaa kyllä ne pennut suoklaaniin, vaikkeivät ne olisikaan minun. Saat toki pitääkin ne." Sanoin. En halunnut väliemme katkeavan pentujen vuoksi.
"En halua menettää sinuakin... Älä anna pentujen vaikuttaa meidän suhteeseemme. Kiltti" maukaisin epätoivoisena.

//vaahtera

Nimi: Lanttu

25.09.2017 21:10
Vaahterahämmy-Luopio-Suoklaanin reviiri

Vaahterahämy kurtisti kulmiansa Villihuudon kummalliselle ehdotukselle. Mutta Villihuuto ei tuntunut välittävän vaan ojensi käpäläänsä.
"Uskallappas!" naaras sähäti ja löi nopeasti kollin käpälän syrjään. "Mitä kuvittelet tekeväsi?" Mutta Vahaterahämy ei tarvinnut vastausta. Hän kyllä vallan mainiosti tiesi mitä kolli yritti. Hän ytitti tarkistaa olisko Vahaterahämt tiineenä. Ei hän voisi olla. Miten kirjavasta luopiosta muka voisi tulla emo?

//Villi?

Nimi: Demetri

25.09.2017 21:03
Villihuuto || Suoklaani

Jähmetyin, kun tajusin, että naaras saattoi olla tiineenä.
"Saanko painella vatsaasi? Saatan tietää, mikä siellä vaanii..." sanoin hämilläni. Minä saisin luultavasti sanoa hyvästit turkilleni, jos Vaahterahämy onnistuisi olemaan tiineenä. Painelin varovaisesti naaraan mahaa, samalla tavalla, kuten parantajat, oletuksella, että en hieronut ilmaa.

//vaahtera


Nimi: Lanttu

25.09.2017 20:49
Vaahterahämmy-Luopio-Suoklaanin reviiri

Kirjava naaras pudisti päätä ja piti suunsa kiinni. Lihaa hän ei enää söisi. Mutta ehkä vesi saattaisi tosiaan auttaa. Vaahterahämy kurottautui kosteaa sammalta kohti ja alkoi nuolemaan hitaasti sen kosteaa pintaa. Vesi maistui metsäiselle ja hyvälle, eikä aikaakaan, kun sammalpallo oli lähes kuiva.
"Kiitos", Vahaterahämy naukaisi hiukan heikollä äänellä ja painoi päänsä hetkeksi kollin turkkia vasten.

//Villi?

Nimi: Cassie

25.09.2017 20:28
Härmälampi ~ Aroklaani ~ Luolasto

Pisamatassu alkoi kertoa luolaston legendaa Härmätassulle. Kolli kyllä tiesi, ettei sinne saanut mennä, muttei ollut koskaan tarkkaan tiennyt miksi. Nyt hän tiesi ja heti hänen ajatuksiinsa tuli, että ehkä täältä voisi löytyä jopa kissan ruumis. Kuinka karmivaa! Pisamatassu rupesi hämärässä ehdottelemaan, mitä he tekisivät sillä tiedolla, jos sattuisivat löytämään luolan klaaniin. Härmätassu punnitsi samoja vaihtoehtoja kuin fiksu Pisamatassukin. Olisi upeaa, jos tämä olisi kaksikon salainen paikka, mutta mitä sitten tapahtuisi, jos leiristä täytyisi lähteä nopeasti pois ja he vain sattuisivat tietämään, minne mennä? Ei heitä silloin palkittaisi, jos kaikki tajuaisivat, että he olivat tienneet tämän kaiken aikaa. Härmätassun silmät kiiluivat pienen hetken ajan, kun naaras puhui kunniasta klaanissa. Sitä Härmätassu halusi! Ehkä se unohtuisi nopeasti, jos mitään vakavaa ei tapahtuisi, mutta sitten, kun tulisi aika käyttää tunneleita, olisivat Härmätassu ja Pisamatassu kulkureittien taitajat. Tietysti parrasvalo oli parasta yksin, mutta kun Härmätassu vain katsahtikin Pisamatassua, näytti naaras aivan liian nopeaälyiseltä tiputettavaksi joukosta. Sitä paitsi, harmaaturkki vaikutti hyvältä seikkailuparilta.
"En usko, että koko klaani tulisi tänne saman tien tutkimaan kaikki paikat, onhan täällä silti vaara eksyä", Härmätassu aloitti punniten ajatuksiaan ja sai ne selville sitä mukaa, kun puhui. "Jos kerromme päällikölle, hän saa päättää, onko järkevää kertoa koko klaanille. Toivottavasti ei, jos saan suoraan sanoa, koska sitten tämä voisi olla salainen paikkamme ainakin sen aikaa, kunnes pakotietä tarvitaan."
Härmätassu päätti lauseensa eriparisilmiensä kohditamisella Pisamatassun omiin ja alkoi sitten jälleen katsella muualle. Jos Pisamatassu vastaisi jotain, jäisi Härmätassu paikalleen ja keskustelu jatkuisi, mutta jos naaras kuittaisi asian jollain, mikä ei tarvinnut vastausta, lähtisi Härmätassu astelemaan kohti yhtä aika laajaa käytävää ja ehdottaisi, että he tutkisivat ensin sen.

Nimi: Catty

25.09.2017 17:29
Keltapilvi - Suoklaani - Elämän puu

Katsoin tyynesti Nokitähteä, Meriklaanin uutta päällikköä. Tuon vieressä seisoi Punatähti, Vuoriklaanin päällikkö. Kivellä olivat myös Rihmatähti, Apilatähti ja totta kai myös Tulitähti. Äkkiä päätäni alkoi kivistää ja painaa. Irvistin kivusta. Vieressäni tiineenä oleva sisareni Vatukkakukka katsoi minua huolissaan.
"Kaikki hyvin Keltapilvi?" kuningatar kysyi.
"Joo", sihahdin kivusta. Oikeasti sattui hirveästi, mutta en tahtonut huolestuttaa Vatukkakukkaa.
"No hyvä", naaras hymyili, "Kerro heti Helmikukalle tai Perhosefektille jos jokin on hätänä. Lupaathan?"
"Valoklaanin nimessä", lupasin. Hävisin Vatukkakukan vierestä. Ehkä voisinkin etsiä jomman kumman parantajista käpäliini. Pian löysinkin Perhosefektin.
"Minulla sattuu päähän hirveästi", parkaisin parantajaoppilaalle.

//Perhos? Kellalla on aivokasvain :((

Nimi: Lanttu

25.09.2017 16:14

Lieskapentu-Metsäklaani-Leiri

Pieni pentu uikutti hiljaa, mutta lopetti hetkeksi kun tunnisti isänsä äänen. Hän oli tullut pelastamaan pentunsa. Lieskapentu uskalsi raottaa silmiänsä ja näki mustavalkoisen soturin yläpuolellaan huolestunut ilme kasvoillaan.
"Minä haen Pikkumarjan tänne, sinittele vielä hetki", Myrskytaivas naukaisi ja lähti kiireellä pois. Lieskapentu vingahti isänsä perään. Ei kai kolli voinut hylätä häntä?
"Isä!" pentu vingahti heikolla äänellä ja jäi kyhjöttämään paikalleen. Kenties hän palaisi vielä? Ja kuka ihme oli Pikkumarja? Kykenisikö tuo Pikkumarja auttamaan häntä? Ja miksi häntä kohti kiirehti harmaa kissa lehtiä ja hämähäkinseittiä mukanaan? Oliko hän parantaja? Kenties Pikkumarja? Lieskapentu sulki oranssit silmänsä ja vingahti tuntiessaan kosketuksen selässään. Miksi nyt joku alkoi käpälöimään kipeää haavaa? Mutta kosketus oli kieltämättä miellyttävä ja pehmeä. Hän kuuli isänsä palanneen. Hän vaihtoi muutaman sanan Pikkumarjan kanssa, samalla kun harmaa kissa hoiti pikkuista. Tahna, jota oli levitetty haavaan tuntui hyvältä ja vähensi särkyä ja kipua. Pian Pikkumarja oli valmis ja nousi varovasti Lieskapennun vierestä. Oranssi pentu hymähti hiljaa ja avasi silmänsä. Kirkkaus iski vastaan samalla tavalla kuin monta kuuta sitten.
"Isä", naaraspentu naukaisi iloisesti ja käänsi päänsä emoa kohti. Hän huomasi kissojen kerääntyneen tujottelemaan maassa makaavaa Heinäviikseä.
"Emo", Lieskapanentu huokaisi.

//Myrsky, Routa? :3

Nimi: Sweete

25.09.2017 15:50
Valpaspentu - Aroklaani - Leiri

Valpaspentu kääntyi kohti Ilvespentua, joka oli juuri tullut hänen viereensä. Hänen silmänsä, ainakin toinen, porautui Ilvespennun kasvoihin.
"Ei, sinulla on sinivihreät silmät", ruskea kollipentu maukui. Sitten hän oli hiljaa vähän aikaa, kun tarkasteli veljeään. Hänen veljensä oli häntä selvästi isompi ja rotevampi. Ilvespennulla oli täpliä turkissaan ja yksi pitkä raita.
*Miltä minä näytän?* Valpaspentu ajatteli ja kääntyi katsomaan selkäänsä. Hän näki valkeita ja tummanruskeita raitoja, sekä vaaleanruskean turkin. Hän tuijotti itseään vielä hetken.
"Miltä minun silmäni näyttävät? Onko niissä jotain vikaa?" kolli vinkaisi kysymyksen Ilvespennulle.

//Ilves? Olisiko se parantajaoppilas kohta paikal? xc

Nimi: Valve

25.09.2017 15:36
Ilvespentu - Aroklaani - Leiri

Ilvespentu heräsi kummalliseen hälyyn. Pentu nosti päätään ja hieraisi silmiään. Valpaspentu oli avannut silmänsä, joten Ilvespentukin päätti yrittää. Vaaleanruskea pentu hieraisi silmiään uudelleen ja räpäytti niitä pari kertaa kirkkaan valon osuessa niihin. Pentu vinkaisi innostuneena ja puoliksi möngersi, puoliksi käveli Valpaspennun luo katsomaan, mistä kaikki häly johtui. Oliko veljessä jotain vikana? Ilvespentu kompastui jälleen omiin tassuihinsa ja kiepahti mahan. Eipä pieni vastoinkäyminen kollia lannistanut, ja tämä jatkoi lyllerrystään.
"Hei!" vinkaisi veljensä vierelle päätynyt pentu. Ilvespennun ilme muuttui kun hän näki veljensä silmät. Hymy kiipi tämän kasvoille. Eriväriset silmät. Ne olivat hienot. *Minkä väriset silmät minulla on? Onko minullakin tuollaiset?" Ilvespentu mietti innoissaan.

//Tönkkis, mut Valpas jatkaa?

Nimi: Sweete

25.09.2017 15:25
Valpaspentu - Aroklaani - Leiri (Sry, kun en oo kirjottanut pitkään aikaan)

Valpaspennun vanhemmat olivat huolissaan, mutta kollia ei enää haitannut. Pajukynsi nuoli pokansa turkkia ja pahoitteli äsköistä. Kollia se vähän häiritsi, mutta hän ei viitsinyt sanoa mitään.
"Pojalla taitaa olla hyvä kuuloa", Viirukarva mutisi ja taisi astella kehää pentutarhassa. Valpaspentu avasi suunsa haukotukseen. Häntä alkoi väsyttää, mutta nälkä kurni yhä vatsassa.
"Nyt kyllä syöt ja menet nukkumaan", Viirukarva naukaisi ja otti poikaansa niskanahasta kiinni. Pian Valpaspentu huomasi olevansa taas Pajukynnen vatsan vieressä ja imemässä parasta ruokaa ikinä, maitoa. Hän ummisti enemmän silmiään, vaikka ne eivät olleet vielä auki ja nukahti.

Kollin uni perustui taas hämäriin hahmoihin. Hän tunsi heidän hengityksensä, kun ne juoksivat hänen ohitseen, mutta ne eivät puhuneet. Hän yritti huutaa niille, mutta ne eivät joko edes tienneet, että hän oli siellä tai sitten ne eivät vain tahtoneet pysähtyä. Kolli pyöri ympyrää turhautuneena. Hän vain tahtoi herätä, mutta äkkiä hänen selkäänsä tuli suuri taakka.

Valpaspentu heräsi äkisti ja avasi silmänsä aivan auki. Pajukynnen käpälä oli hänen päällään. Kolli ei ehtinyt vielä huomata, että näki vaan alkoi nousta. Yksi, kaksi... kolme ja ponnistus! Pajukynnen käpälä liukui pois Valpaspennun päältä, mutta samalla Pajukynsi avasi vihreät silmänsä ja tuijotti Valpaspentua. Kollipentu kyyristyi hiukan, mutta tuijotti itse takaisin emoaan.
"Sinun silmäsi ovat auki!" ruskea naaras henkäisi, mutta tarkensi heti katsettaan.
"Mitä sinun vasemmalle silmällesi on käynyt?" Kysymys hätkähdytti Valpaspentua niin paljon, että hän ajatteli: *Onko minussa jokin vikana?* Kuin tilauksesta Viirukarva ilmestyi pesään.
"Miten täällä menee?" hän ennätti sanoa, kun pysähtyi ja jäi tuijottamaan tilannetta.
"Kutsu parantajat tänne ja heti!" Pajukynsi huusi kumppanilleen silmissään vauhko katse.

//parantajat, pentutoverit? Jotkut jotka tulee tai on jo valmiiks paikalla?Sori tää kauheen sekava xc

Nimi: Crona

25.09.2017 13:13
Nokitähti, Meriklaani, leiri -> Elämän puu

Nokitähti mutusti irvistellen pesässään Suurkannon alla parantajalta saamaansa yrttiä. Hän ei ollut täysin varma mitä se oli, mutta sen pitäisi helpottaa kollin oloa. Hänen kehoon iskenyt sairaus, mitä ilmeisimmin viheryskä, oli pahennut huimasti viime vuorokausien aikana. Kollin pitäisi olla vuodelevolla, mutta päällikkön vastuullisuus tulisi kaiken edelle, jopa päällikön itsensä terveyden. Hänen oli vain täytynyt turvautua kaikenmoisten yrttien apuun. Aluksi ne oikeasti saivat Nokitähden kehon virkistymään ja toimintakykyisemmäksi, mutta lähiaikoina edes tehokkaimmatkaan keinot ole auttaneet kollin oloa. Hän tiesi, että kissanminttu olisi paras mahdollinen apu, mutta hän myös tiesi kuinka rajoitetusti sitä olisi käytössä tälläisinä aikoina. Sen vuoksi Nokitähti kieltäytyy kissanmintusta, koska hänen mielestään heikommat ja nuoremmat kaipaavat sitä häntä enemmän.
Nokitähti nieli viimeisetkin yrtin rippeet. Hän oli käynyt salaisesti parantajien varastolla hakemassa ylimääräisen annoksen, sillä hänen tulisi olla täydessä mahdissaan. Tänä päivänä olisi tuoreahkon päällikön ensimmäinen klaanien kokous. Tämä olisi ensimmäinen kerta, kun hän näyttäytyisi virallisesti muiden kolmen - vai pitäisikö sanoa neljän - klaanin edessä. Hän ei voinut kuin stressata sitä, mitä muut klaanit ajattelisivat. Tietäisivätkö he edes mitä Meriklaanissa oli jo ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen tapahtunut? Samalla kollin käpälät kuitenkin syyhysivät innosta. Hän ei voinut koskaan kuvitella seisovansa ylväänä muiden, arvostettujen päälliköiden seassa suuren kiven päällä. Hän ei malttanut odottaa tuntea sitä, miltä tuntuu kun sadat kissat kiinnittävät huomionsa juuri sinuun. Nokitähden tulisi suorastaan varoa, ettei kyseinen vallan tunne nousisi liialti hänen korviinsa.
Päällikkö nousi huuliaan lipoen raajoilleen ja tepasteli reippaasti pois kolostaan. Hän loikki joustavasti Suurkannon päälle ja kutsui klaaninsa koolle. Jopa tuollainen reipas loikkiminen sai Nokitähden vatsan vääntämään. Tästä päivästä tulisi kieltämättä rankka.
"Saapukoon jokainen meressä uimaan kykenevä Suurkannolle klaanikokoukseen!" Nokitähti kajautti kuuluvasti. Hän odotti hetken uteliaiden klaanilaisten saapuvan paikalle, ennen kuin aloitti: "Olen varma että tiedätte tämänpäiväisestä kokouksesta. Mukaani tällä kertaa tulevat Jäämieli, Sinisulka, Lukkimieli, Sammalkorva, Läikkäturkki..."
Loppua kohden päällikön ääni oli heikentynyt ja karheutunut. Jos hän ei pystynyt puhuttelemaan klaaniaan, miten hän pystyisi puhumaan ylpeänä koko metsän kissojen edessä? Nokitähti oli silminnähden hermostunut. Ennen kuin kukaan kuitenkaan ehtisi katsoa häntä ihmetellen, kolli loikki nyt tälläkertaa vaivalloisemmin alas Suurkannolta. Päästyään alas kolli päästi hyvin kuivahkon yskänpuuskan kurkustaan. Hän joutui tasapainottamaan itsensä, sillä puuska oli saanut kollin huimaamaan. Valoklaani auttakoon, Nokitähti ajatteli katsahtaen nopeasti taivaaseen. Hän henkäisi syvään, ravisti turkkiaan ja lähti kävelemään reippasti kohti rantaa.
"Minun johdollani", Nokitähti huusi, jonka jälkeen mukaan tulevat kissat muodostivat melko järjestelmällisen jonon taakseen. Jo veteen pulpahtaminen ja sieltä nouseminen saivat Nokitähden kehon janoamaan lepoa, mutta hän ei voisi nyt vain hidastaa klaaninsa johdossa.
Nokitähti johdatti klaaninsa hyvin pitkäveteisen matkan jälkeen Elämän puun aukiolle. Kollin jalat suorastaan vapisivat, ja hänestä tuntui aivan kuin hänen päänsä olisi vastaanottanut suoraa auringonpaistetta tuntikausien ajan. Osittain Nokitähti tunsi pientä helpotusta päästessään perille, mutta hän tiesi pahimman olevan vielä edessä. Hänen tulisi vain rentoutua, hengittää syvään ja pitää itsensä hillinnässä. Hän seisoskeli hetken paikallaan katsellen ympärillään olevaa kissamassaa. Useimmat kissat pysyivät omasta klaanista tutuissa porukoissa, mutta jotkut juttelivat ulkopuolistenkin tovereidensa kanssa. Suurin osa heistä vaikutti kokoontuvan mitä ilmeisimmin metsän uuden klaanin, Vuoriklaanin, jäsenten ympärille. Nokitähden tietämys klaanista oli hyvin rajoitettua, mutta eikös muutama metsäklaanilainen käynyt varastamassa muista kahdesta klaanista jäseniä riveihinsä? Nokitähti oli ihmetellyt miksi he olivat sivuuttaneet Meriklaanin, mutta toisaalta ehkä se oli ollut järkevä päätös. Nokitähti ei olisi ilman todella hyviä perusteita suostunut luovuttamaan klaanilaisiaan noinkin hullunkurisen aatteen puolesta. Päällikön huomio kuitenkin osui neljään muuhun kissaan jotka istuskelivat Suurkiven juurella. Nokitähti tunnisti heistä kolme, Rihmätähden, Apilatähden ja Punatähden. He olivat olleet pääliköitä ennen Nokitähteä, joten hänestä tuntui oudolta liittyä nyt heidän joukkoihinsa, kun oli tottunut katsomaan heitä alhaalta käsin. Neljättä kissaa Nokitähti ei kuitenkaan tunnistanut. Hän oli punertava kolli, joka ilmeisesti tuli hyvin toimeen Rihmatähden kanssa. Ilmiselvästi kyseessä oli Vuoriklaanin päällikkö, ja pienellä päättelyllä perustellen entinen metsäklaanilainen, mahdollisesti jopa yksi alkuperäisistä Vuoriklaanilaisista. Sentään Nokitähti ei olisi vähiten kokenut heistä. Kolli hätkähti ajatuksistaan huomatessa neljän päällikön vilkuilevan jopa hätääntyneesti ympärilleen. Hän lähestyi hitaasti heitä antamatta itseään kuitenkin ilmi.
"Missäköhän Valkotähti on? Meriklaani on täällä, mutta häntä ei vielä näy...", Apilatähti maukui selvästi hermostuneesti piipittäen. Muut kissat nyökkäilivät jakaen samanlaisen epäluuloisuuden tunteen.
"Ei ole hänen tapaista piileskellä, yleensä hän on ollut hyvin päällekäyvä näissä kokoontumisissa", Rihmatähti maukui vanhahtavalla äänellään. Kyseinen kolli sai Nokitähden tuntemaan kylmiä väreitä niskassaan. Hän oli elänyt hyvin pitkään Metsäklaanin päällikkönä, kauan ennen kuin Nokitähti oli edes itse syntynyt. Hän oli ehdottomasti kaikista päälliköistä kunniakkain. Muut päälliköt eivät saaneet Nokitähden tuntemaan samankaltaista kunnioitusta. Tästä kokouksesta tulisi kyllä mielenkiintoista. Nokitähti otti itsevarmia askeleita kohti neljää päällikköä. Hänen olemuksensa oli mahdollisimman tyyni ja kylmänviileä. Jokainen päälliköistä kohotti katseensa lähestyvään suureen kolliin.
"Nokikasvo, missä Valkotähti on?" Tulitähti kysyi pieni halveksunnan säväys äänessään. Nokitähti tunsi sisällään pienen kiehahduksen, mutta piti kylmänviileytensä.
"Jo hyvän aikaa sitten Valkotähti menehtyi. Ja saanen korjata, minua kutsutaan nykyisin Nokitähdeksi", kolli maukui hyvin tyynesti, mutta silti arvovaltaisesti. Hän halusi näyttää muille päälliköille, että vaikka hän olikin suhteellisen nuori ja uusi päällikkö, ei häneen tulisi suhtautua leikkimielisesti. Kissojen ylle lankesi pieni yllättynyt hiljaisuus, jonka rikkoi lopulta Rihmatähden rauhallinen ääni: "Onneksi olkoon Nokitähti, oletan että kerrot tapahtumista tarkemmin kokouksen alettua."
Nokitähti nyökkäsi ja katsahti jokaiseen päällikköön. Tulitähti ja Apilatähti onnittelivat kollia, mutta Punatähti vain tuijotti kollia pelonsekaisesti. Nokitähti katsoi häntä takaisin kysyvästi. Punatähti selkeästi ei tuntenut oloaan mukavaksi, mutta avasi silti suunsa ja sanoi: "En vain osannut odottaa Valkotähden menehtymistä... hänenhän takia minä Aamukorren kanssa loin Vuoriklaanin, ikään kuin vastarinnaksi häntä kohtaan."
Nokitähti nyökkäsi terävästi ja otti hieman haperia askelia kohti kiven suuntaan, kun kuuli Punatähden jatkavan: "Sinähän olet Valkotähden sisarentytär, etkö vain? Ihan varoituksen sanana, sinuna en edes ajattelisi klaanini valloittamista. Olemme valmiina puolustamaan itseämme, joten pidä suomuiset kyntesi poissa turkeistamme."
Tämä sai Nokitähden niskan hyytymään. Tälläistä reaktiota kolli osasi kyllä odottaa, mutta nyt toiselta päälliköltä? Vaikka Valkotähti olikin hänen tätinsä, ei se tarkoittanut kollin olevan millään tavalla hänenkaltaisensa. Nokitähden silmät lähettivät lieskoja Punatähden suuntaan. Sairauden tuoma väsymys ja pakonomainen kylmänrauhallisuus kuitenkin pitivät päällikön kielen kurissa. Hän kääntyi muiden päälliköiden puoleen, jotka nyökkäsivät merkiksi aloittaa kokous. Viisikko loikki yksitellen Suurkiven päälle, toinen toista ketterämmin. Nokitähdeltä kaupuaminen ei sujunut toivotusti, mutta hän kyllä löysi tiensä muiden luokse. Päälle päästyään Nokitähti aivan kuin seisahtui paikalleen tuijottamaan ympärilleen avautunutta näkymää. Noin sata kissaa, joista lähes jokainen katsoivat hänen suuntaansa. Vallan tuoma adrenaliini sai Nokitähden ottamaan askelia lähemmäs etulinjaa, pois takarivistä. Tämä olisi hänen mahdollisuutensa esittäytyä ja antaa hyvä vaikutelma. Tätä tilaisuutta hän ei saisi enää uudestaan, joten hänen tulisi tehdä siitä paras mahdollinen. Hän katsahti Rihmatähteen, joka nyökkäsi ja istahti kivelle. Muut päälliköt istahtivat samoihin aikoihin ja odottivat kissajoukon hiljentyvän. Nokitähti katseli hermostuneesti alhaalla olevia kissoja, joista suurinosa silmäili häntä hyvin hämmentyneesti. Nokitähti nieli sylkeään ja tunsi päässään olevan kuumuuden sumertavan todellisuudentajuaan. Ei juuri nyt. Onneksi joku toinen päällikkö oli aloittanut kokouksen omilla kuulumisillaan, sillä Nokitähden täytyi kerätä itsensä. Hän hengitti syvään ja pyrki tasoittamaan näkökenttänsä. Samalla hän tunsi jonkun koskevan hänen kylkeään, ja hän hätkähti huomatessaan Rihmatähden katsovan häntä ja heiluttavan korvaansa kohti yleisöä. Ilmeisesti oli nyt hänen vuoronsa. Nokitähti nousi seisomaan, otti muutaman askeleen eteenpäin ja aloitti: "Teillä on varmasti mielessänne paljon kysymyksiä, joten aloitan alusta. Valkotähden johtamat hyökkäykset klaaneihin saivat kapinan hengen nousemaan klaanini riveissä. Päätin ottaa hengen asiakseni, minkä johdosta klaani jakautui kahteen osaan, kapinallisiin ja Valkotähden kannattajiin. Johdin kapinalliset taistoon Valkotähteä vastaan, jonka me voitimme murskavoitolla. Minä itse riistin Valkotähden viimeisen hengen ja toin rauhan takaisin klaaniini. Meriklaani ei koskaan ole ollut paha klaani, me vain toimimme pelon ja uskollisuuden painostamina. En voi korvata Valkotähden aiheuttamaa vahinkoa, mutta uutena Meriklaanin päällikkönä, minä, Nokitähti, voin Valoklaanin katseen alla luvata ettei Meriklaani minun valtani aikana toista menneitä tapahtumia."
Nokitähti henkäisi syvään lopettaessaan puheensa. Hän oli suorastaan tuskissaan. Hänestä tuntui, että hänen keuhkonsa olivat aimoliekeissä. Hänten vain teki mieli päästää ulos sairaalloinen yskänpuuska, mutta hänen tulisi pidättää kokouksen loppuun asti. Hän ei saa antaa sairauttaan ilmi. Nokitähti pudisti päätään karistaen viheryskään liittyvät huolet mielestään, ja keskittyi tarkastelemaan kissojen reaktioita. Jotkut olivat yllättyneitä, toiset helpottuneita ja muutamat ilmiselvän katkeria ja epäluuloisia. Nokitähti ei voinut syyttää epäileviä, olihan Valkotähti pitänyt koko metsää tiukassa pelon otteessa. Nokitähden täytyisi vain ajallaan osoittaa olevansa sanojensa mukainen. Kolli odotti vielä pienen hetken puheensorinan loppumista, ennen kuin jatkoi kevyemmillä uutisilla: "Olen nimittänyt Meriklaanin uudeksi varapäälliköksi kokeneen soturin, Jääsilmän. Sinisulasta on tullut täysivaltainen parantaja, ja olemme saaneet uuden parantajaoppilaan, entisen Aroklaanilaisen, Roihukukan..."
Nokitähti lopetti kuulumisten kertomisen. Hän päätti olla kertomatta klaanissaan vakavasti leviävästä viheryskäepidemiasta. Hän ei haluaisi antaa vaikutusta muille, että hänen klaaninsa olisi heikko ja apua kaipaava. Viimeisten reaktoiden loputtua Nokitähti nyökkäsi pienesti ja perääntyi takaisin paikalleen muiden päälliköiden sekaan. Kivelle istahtaminen tuntui Nokitähden lihaksissa todella suurelta helpotukselta. Hänen lihaksiaan ja päätään särki jo noinkin lyhyt paikallaan seisominen. Nokitähti vain toivoi, että hän selviäisi pystyssä takaisin leiriin. Hän vilkuili taka-alalta yleisöä, etsien Kastehelmeä. Hän ei ollut kiinnittänyt huomiota siihen, oliko hän tullut kokoontumiseen, eikä hän ollut viitsinyt etsiä häntä yleisön seasta puhuessaan. Olisipa hän täällä, ehkä havainto hänen terveästä, iloisesta olemuksestaan piristäisi Nokitähden oloa. Kolli alkoi hiljattain huolestua, sillä hänen maailmansa tuntui pyörivän jatkuvasti ja hänen keuhkonsa tuntuivat olevan tulessa. Hän tunsi kuinka hengityskin alkoi tuntumaan haasteelliselta ja tuskalliselta. Mitä jos hän kuukistuisi keskellä kokousta? Nokitähden täytyi selvitä tästä.
Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen päälliköt loikkelehtivat alas kiveltä. Nokitähti seurasi hitaasti heitä, ja hoiperteli klaaninsa luokse. Hän ei jaksanut edes sanoa mitään, heilautti vain häntäänsä ja lähti johdattamaan Meriklaania takaisin leiriin. Hän ei kovinkaan pitkää matkaa ehtinyt johdattaa klaania, kun hänen maailmansa pimeni ja hän lyyhistyi keskelle polkua. Juuri ennen tajunnan menetystä, Nokitähti tiesi, että tämä sairaus tulisi vielä koitumaan yhdeksännen henkensä kohtaloksi.
Hetkellisesti Nokitähti vannoi näkevänsä sumuista maisemaa, ja tuntevansa olonsa erittäin rauhaisaksi. Hetki oli kuitenkin hyvin lyhyt, kun hän kuuli kaukaisen äänen kuiskaavan: "Nokitähti, sinnittelethän vielä, en anna sinun menettää henkeäsi..."

//Joo en tiedä yhtään, skippasin nyt mitä nuo muut päälliköt sanovat kun en tiedä mitä Uni on suunnitellut :'DDD ehkä joku voisi jatkaa, vähän outo ja tönkkö rooli mutta eiköhän hädistetä Nokitähti Valoklaaniin 8)

Nimi: Torako

24.09.2017 21:52
Routataivas - Metsäklaani - Leiri

Naaras katseli hetken aikaa kylmästi Heinäviiksen ruumista, kunnes kääntyi Lieskapennun puoleen huolestuneena. Pikkumarja ja Myrskytaivas olivat jo tulleet paikalle. Okrapentu piiloutui Routataivaan etutassujen taakse ja Pihkapentu katseli sivummalta tapahtuneita keltaiset silmät sirillään.
"Hänhän parantuu?" kuningatar kysyi huolestuneesti Lieskapentua katsellen ja Pikkumarja nyökkäsi hitaasti. Huoli ei kuitenkaan kaikonnut punaruskeaturkkisesta naaraasta ja hänen hännänpäänsä nyki. Samalla hän tavoitti Rihmatähden katseen. Päällikkö katsoi häntä syvän järkyttyneesti ja viileästi. Routataivas kurtisti kulmiansa. Ei hän ollut tehnyt mitään väärää. Heinäviiksi oli vain ansainnut kohtalonsa.

//Lieska, Myrsky tai joku?:>

Nimi: Demetri

24.09.2017 21:04
Villihuuto || suoklaani

"Öhm. Otatko vettä? Se voi helpottaa oloasi... tai sitten oravasi on pilalla." Yritin keksiä jonkin muun loogisen syyn oksennukselle, kuin sairaus. Pussin naaraan päätä ja repäisin hellästi pienen palan oravasta, ja annoin sen vaahterahämylle.
"Kokeile onko tuo parempi. Jollei sekään, niin hillat ja muut suomarjat ovat nyt parhaimmillaan." Ehotin. Nostin naaralle vetisen sammalen ja asetuin tämän viereen makaamaan.

//vaahtis

Nimi: Lanttu

24.09.2017 20:47
Vaahterahämy-Luopio-Suoklaanin reviiri.

//Skip aaaamuuu

Vaahterahämy nukkui sikeästi eikä herännyt edes ihanaan riistan tuoksuun, joka tuli lähes suoraan hänen edestään. Vasta tuttu kaukaiselta ääneltä tuntuva lause sai naaraan heräämään. Ääni kuului Villihuudolle, joka kehotti naarasta heräämään. Vahaterahämy haukotti silmät edelleen kiinni ja tuhahti. Oliko aina pakko herätä? Eikö vain joskus voinut nukkua. Eilinen oli ollut raskas päivä. Ärtymys varjosti Vahaterahämyä tämän avatessaan silmänsä. Edessä oli nyljetty tuore orava ja hiukan kauempana Villihuuto. Kollin lähellä oli kosteaa sammalta. Oravan herkullinen tuoksu kehotti naarasta nousemaan ylös. Vaahterahämy nousi hitaasti ja vaivalloisenoloisesti nousemaan ja nappasi oravan vaiteliaana käpäliinsä. Hän kumartui haukkamaan palasen. Hampaat ja leuat jauhoivat lihanpalasen lihamössöksi, jonka hän sitten nielaisi. Välittömästi häntä alkoi oksettamaan. Oliko hän sairastunut? Vahaterahämy katsahti Villihuutoa hiukan huolestuneena.
"Kuule. Minulla on hiukan huono olo. Haluaisitko syödä minunkin oravani?" naaras kysyi vaitonaisena ja nyökkäsi pienesti oravan suuntaan.

//Villi? :33

Nimi: Demetri

24.09.2017 20:39
Villihuuto || Suoklaani

Tassuttelin pedille, ja nukahdin

||skip aamuun

Nousin hiljaa ylös ja lähdin metsästämään. Löysin muutaman oravan, ja raahasin ne pedin reunalle. Vaahterahämy nukkui ilmeisesti vielä. Nyljin oravat, ja laskin nyljetyn oravan naaraan eteen, ja lähdin hakemaan märkiä sammalia suolta. Kun kaikki oli valmista, päätin herättää Vaahterahämyn.
"Herätys! Toin sinulle aterian", sanoin.

//vaahtokarki

Layout (c) Unihalvaus

©2017 « Veriperimä » - suntuubi.com